10 päivää jäljellä, mutta mitä vuoden herkuutomuus on minulle opettanut?

Puhuin tänään pitkän tovin kollegani kanssa puhelimessa. Sivusimme myös herkuttoman vuoteni antia lyhyesti ja ajattelin nyt koota näitä ehkäpä myös opettavaisia ajatuksia tähän kirjoitukseen. Kaikkeahan en voi vielä sanoa oppineeni, sillä ehkäpä ensi keväänä olen vieläkin viisaampi, kun saan taas luvan kanssa herkutella.

Opetus nro 1 - Mieliteot

Pakko myöntää, että kollegani Anette Palssa oli aikoinaan oikeassa. Olin nimittäin aikaisemmin sitä mieltä, että jos minulle tulee spesifi-mieliteko (esim. Pätkis), niin sitä oli sitten seurattava, sillä se ei jätä muuten rauhaan ja syön siihen Pätkiksen himoon muuten kolme päivää kaikkea muuta ylimääräistä. Anette sanoi taannoin, että siksi se Pätkis ei jätä rauhaan, sillä alitajuisesti olen itselleni jo luvan syödä sen Pätkiksen, sillä tiedän, että se mahtuu oikein hyvin ruokavalioni kokonaisuuteen silloin tällöin. Ja totta! Mulla on muutaman kerran ollut ns. spesifi-mieliteko tän vuoden aikana, mutta ei ne ole kestäneet yleensä kuin max yhden päivän ja sitten olen unohtanut sen. Lisäksi edelleen minulle tulee himoja/mielitekoja useamman kerran viikossa, mutta yleensä ne menevät ohi alle puolessa tunnissa.


Opetus nro 2 - Tunteisiin syöminen

En ole koskaan syönyt tunteisiini mitään perusruokaa, eli yleensä vain herkkuja. Nyt kun on ketuttanut, niin olen vain todennut, että nyt ketuttaa ja siihen ei tarvitse reagoida millään tavoin. Sama tilanne stressin, univajeen, yms. kanssa. Totean, että nyt tuntuu tältä ja elän sen kanssa. Ei se tunne hetkessä mihinkään katoa, mutta eivät ne kielteiset tunteet kuolemaksikaan ole. Se kuuluu vaan elämään, että aina ei tanssita ruusuilla ja välillä ahdistaa ja ketuttaa. Joku toinen päivä toivottavasti ei :)


Opetus nro 3 - Sosiaaliset paineet, puolin ja toisin

En juo juurikaan alkoholia ja se on Suomessa valitettava ongelma. Alkoholia tyrkytetään ja sitten kun kohteliaasti ilmoitat, että et niin viinistä välitä, niin muille tulee pahamieli, kun he haluaisivat juoda (yleensä enemmän kuin sen ruoan kanssa lasillisen). Ja vuoden kokemuksella herkut ovat näköjään aivan samassa kastissa! On ollut mielenkiintoista huomata ihmisten reaktioita, kun kerron tästä projektistani, kun he pistävät ensimmäistä haukkua marjapiirakasta poskeen :) Osa selkeästi alkaa miettimään omaa syömistään syvällisemmin. Osa saattaa jopa kiusoitella hieman, että eikö nyt kuitenkin tekisi mieli. Osalle herää sääli minua kohtaan, mutta mielestäni aivan suotta, kun itse tämän päätökseni olen tehnyt! On ollut myös mielenkiintoista huomata, kun tuttavani eivät tuo minulle luonnollisesti mitään viinipulloa esim. tuparilahjana ja nyt herkutkaan eivät ole olleet vaihtoehto, että mitä sitten tuomisiksi keksitään? Olen tänä vuonna saanut lahjaksi mm. pähkinäsekoitusta, tuoreen ananaksen, pakastekuivattuja marjoja ja leipää. Itse olen taas lahjoittanut naapureillemme lähes kaikki herkut, jotka olen vuoden mittaan saanut. Mutta totta on, että välillä on ollut tosi noloa juhlissa kieltäytyä herkuista, kun en jaksa selitellä miksi. Sosiaalinen paine syödä on usein aika kova... Mutta koska olen ravitsemusterapeutti, niin ehkä pääsen helpommalla? Mutta toisaalta en haluaisi antaa puolitutuille sellaista terveysnatsi kuvaa itsestäni, sillä sellainen en todellakaan ole! Mutta sama juttu kuin alkoholin kanssa, ilman selittelyjä ja perusteluja tuntuu, että ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää kieltäytyä herkuista.


Opetus nro 4 - Paino ei laske, kun jättää herkut pois!

Uskoisin juuri tämän pointin kiinnostavan monia! Painan nyt noin 4 kg vähemmän kuin viimeisimpinä vuosina tammikuussa. Alussa paino ei juuri parissa kuukaudessa laskenut lainkaan (ehkä 3 kk:n saldo oli reilu kilo), josta olin kyllä ihmeissäni. Loppukeväästä kokeilin mielenkiinnosta kuuluisaa 5/2-pätkäpaastoa ja sillä paino tippui noin 7 viikossa kolmisen kiloa. Paino on pysynyt koko syksyn sitten niissä lukemissa, vaikka yleensä loka-marraskuussa saan kerättyä "talvivaraston" 1-2 kg, jotka sulavat keväällä aina pois. Eli nyt tänä syksynä sitä ei ole tapahtunut, joka on tietty mielenkiintoista. Uskoisin, että herkuttomuus on toki vaikuttanut siihen, että paino ei ole nyt syksyn mittaan kiivennyt takaisin samoihin lukemiin ja painonhallinta on helpompaa. Jos en olisi kokeillut pätkäpaastoa, niin uskoisin pelkän herkuttomuuden vaikuttavan näin vuositasolla 1-2 kg omaan painooni. Henkilökohtainen oma arvaus olisi ollut 5-7 kiloa, joka siis meni aika pahasti pieleen. Vaikka henkilökohtaisesti en koe, että olisin juuri korvannut herkkuja jollain muulla syömisellä, mutta ehkä esim. jogurttia, proteiinipatukkaa tai voileipää on tullut mussutettua aavistuksen enemmän.

Sen olen oppinut myös, että en pitäisi toista tällaista herkutonta vuotta, vaikka maksettaisiin! Tai noh, laittakaa kolehti kasaan ja kokeilkaa, mutta kyllä summan pitäisi olla useampi tonni ennen kuin moiseen suostuisin :) Raha ei minua motivoi niin paljoa kuin tämä oppiminen ja vuoden aikana koen oppineeni jo riittävästi.

Olen siis vieläkin viisaampi sitten keväällä, kun huomaan kuinka tämä herkuttomuus on koulinut makuhermojani ja olenko oppinut sanomaan herkulle ei, vaikka se olisi liiankin helposti saatavissa. Kaapissa odottaa enemmän kuin tarpeeksi jouluna saatuja herkkuja, jotka jostain kumman syystä vieläkin muistaa mun nimen :)

Joululahjaksi saatuja konvehteja söpössä purkissa huutamassa mun nimeä :)

Uudet pirtelölasit toistaiseksi smoothiella täytettynä :)