torstai 28. helmikuuta 2013

Kuusi viikkoa takana, mutta...

No niin, mistähän sitä reportaasia nyt aloittaisi, kun useampi viikko edellisestä postauksesta on kulunut... Viimeisen neljän viikon aikana olen tehnyt enemmän ruumiillista työtä kuin koskaan, sillä helmikuun alussa saimme uuden asunnon avaimet ja rempattiin kämppää aamusta iltaan kaikki vapaa-aika. Viikko sitten oli sitten vihdoin muutto käsillä ja se on aina niin kamalaa ja stressaavaa!

Syöminen oli aika huonolla tolalla koko kolme viikkoa ja pizzaa tuli syötyä enemmän kuin tarpeeksi. Välillä kyllä haettiin Cittarista isot ruokaiset salaatit, joista onneksi saa kaksi hyvää annosta hieman terveellisempää sapuskaa. Mutta minä, joka vannoo säännöllisen ruoan nimeen, unohti välillä syödä! Ja se sitten näkyikin mielialassa :)

Takana siis raskas ja stressaava jakso. Jos tätä herkuttomuuta ei olisi ollut, niin taatusti olisin joskus illalla palkinnut itseäni kipollisella jäätelöä tai suklaalla. Mutta ei, nyt ei palkintoja... :( En ole tosin löytänyt mitään korvaaviakaan palkintoja, sillä ylimääräistä aikaa ei ole juuri ollut elokuvissa käymiseen tms. rentoutumiseen.

Tänään muuttotavaoiroista löysin vaa´an. Aamulla hyppäsin vaakaan jopa hieman toiveikkaana, mutta kuudessa viikossa ei painolle ole tapahtunut yhtään mitään! Vaikka olen tehnyt raajat hapoilla fyysistä työtäkin ja vieläpä ilman herkun herkkua! Niin ja ei niitä pizzoja kuitenkaan päivittäin ole mennyt... Ja terveysterroristihan syö sitäpaitsi aina Kotzonen, jotta saa salaattia ja kasviksia samaan hintaan :) Kollegani kyllä muistutti jälleen kokonaisuudesta... Tiedän varsin hyvin, että stressaantuneena en laihdu - päinvastoin, paino tuppaa nousemaan tosi helposti! Eli kait tässä pitäisi olla vain tyytyväinen siihen, että vaakanumerot ovat samoissa kuin ennenkin.

Yksi selkeästi haastava tilanne oli muuton jälkeisenä lauantaina, kun kävin syömässä Atelje Finnessä muutaman ystäväni kanssa. Enpäs muista ihan milloin olisin ollut pitkän kaavan illallisella ilman jälkiruokaa! Alahuuli väpättäen tarjoilijalle selitin, miksi en ota jälkiruokaa, kun muut seuralaiseni valikoivat ihanista vaihtoehdoista omiaan. Hullunahan se mua piti :) Join cappuccinon ja kuolasin Marian aivan ihanan näköisen lakritsipaahtovanukkaan perään.

Muuten herkuttomuus on ollut edelleen yllättävänkin helppoa, joka on todellakin yllättänyt minut! Se on siis vaan pitkälti päästä ja asenteesta kiinni. Mutta toisaalta illallispöydässä avauduin ystävilleni, että en ole kyllä huomannut mitään eroa vireystilan, hiilihydraattipöhön tai jonkun muun positiivisen ehkäpä hieman odotetunkin asian suhteen. Rahaa on ehkä säästynyt, mutta sitä ei ole huomannut, kun nyt kaikki rahat on menneet maaliin ja pakkeliin :)

Olisi jatkossa kyllä helpompi itseään motivoida tähän, jos jotain positiivisia muutoksia joko kropassa tai tuntemuksissa tapahtuisi (näin ravitsemusterapeutti ei varmasti saisi sanoa, mutta olen taas rehellinen...). Kai sitten herkkujeni määrä oli sittenkin pääasiallisesti kohtuudessa ja vain ravitsemusterapeutti-Hanna ajattelin niitä olevan aivan liikaa. Noh, kuusi viikkoa on edelleen lyhyt aika ja raportointi jatkuu.


 Kuvituskuvana loppuun kuva ihanan näköisistä cupcakeista, joita ystäväni osti ja tarjosi miehelleni : ) Itse ostin suolaisia versioita (auringonkuivattutomaatti + feta) ja teen kanssa nautiskelin niistä. Onneksi olin aikaisemmin kuppikakkuja maistanut ja ei olleet niin mun mieleen, sillä päällinen on mun suuhun liian rasvaisen oloista. Toki olisi ollut kiva maistaa edes pieni pala... Ensi vuonna sitten :)

26 kommenttia:

  1. Mistä voi johtua, että paino ei laske vaikka herkut on poisssa?

    VastaaPoista
  2. Niin - jos painonpudotus on tavoitteena, kuudessa viikossa oikeilla muutoksilla pitäisi tapahtua paljon. Listassa ensimmäisenä vastaan tuleva pizza ei välttämättä ole painonpudottamista tukevia valintoja, eikä se välttämättä terveyttäkään edistä.

    VastaaPoista
  3. Peruslähtökohtahan on, että kokonaiskalorin kulutuksella ja saannilla olisi merkitystä. Laihtua siis voi, vaikka söisi pizzaa (mun pizzassa kaloreita 750-850 ja päivittäinen kulutus ollut fyysistä työtä tehdessä reilut 2000 kcal/päivä), mutta nykytutkimuksen mukaan myös unella ja stressillä on monilla aika suuri vaikutus painonhallintaan. Mm. kortisoli-hormoni alkaa varastoimaan, vaikka suuremmin ei extra-kaloreita tulisikaan. Lisäksi muistan lukeneeni yhden tutkimuksen, jossa jo yhden yön univaje vähensi seuraavan päivän energiantarvetta. Monisyinen paletti siis...

    Niin ja tiedoksesi Sami, tavoitteenahan ei tässä projektissa ole painonpudotus, mutta toki ei haittaa jos muutamia kiloja tämän "kärsimyksen" seurauksena tipahtaa :)

    VastaaPoista
  4. Mitä jos voisikin yhdistää painonhallinnan (ilman jatkuvaa kalorien laskemista), optimaalisen terveyden (ei mitään sairauksia), herkuttelun ja huikean vireystason - kaiken tämän muutamilla yksinkertaisilla muutoksilla ruokavaliossasi :) ?

    VastaaPoista
  5. Harva ravitsemusterapeutti kaloreita kyllä laskee... Mutta kerro toki Sami lisää. Moni sanoisi, että liian helppoa ollakseen totta! :)

    VastaaPoista
  6. Minä olen saanut kokea noita Samin mainitsemia hienouksia perin yksinkertaisella kaavalla.

    EI - viljoja - maitotaloustuotteita - palkokasveja - eineksiä - rypsi/rapsi/auringonkukkaöljyjä - turhia sokereita.

    KYLLÄ - luomulaatuista lihaa - villiä järvikalaa - ihan mahdottomasti luomulaatuisia vihanneksia - suomalaisia marjoja - paljon luomulaatuisia munia ja reilusti puhdasta vettä.

    Sopivasti - vastusharjoittelua - pitkiä kävelylenkkejä - HIIT otatuksia - meditaatiota - perheen kanssa ulkoilua.

    Olen 43v., kahden pienen pojanviikarin isä. Olen elämäni kunnossa kaikilla mahdollisilla mittareilla mitattuna - kolesteroli - verenpaine - sokerit jne.

    Haastankin sinut Hanna voimaan hyvin helposti ja stressaamatta loppuelämäsi ajan. Otatko haasteen vastaan?


    Ps. Eikä maksa sinulle yhtään mitään ;)

    VastaaPoista
  7. Noinhan se tiivisteltynä menee :) Ei THL:n suositteleman lautasmallin, tai kotimaisten isojen elintarviketoimijoiden toiveiden mukaan - mutta superterveyttä ja optimaalista vireystasoa tukien kyllä :)

    Hanna - jos haluat, voit ottaa suoraan yhteyttä samijuhani10@gmail.com

    VastaaPoista
  8. Voi, kun olisin saanut oikeasti jotain uusia ideoita eikä vain vähähiilihydraattisen dieetin hehkutusta :( Olen vuosia sitten kokeillut VHH:ta kolmisen viikkoa ja totesin, että ei tunnu sopivan minulle. Ei enempää energiaa elämässä, nälkäkin oli (jatkossa olen tehnyt testejä itselläni, että kuitu tuntuu pitävän mulla paremmin nälkää kuin proteiini) ja kaiken lisäksi suolistoni ei tykännyt ollenkaan tästä kokeilusta. Koskaan aikaisemmin mulla ei ole ollut mitään erityisiä vatsaongelmia, mutta VHH-kokeilun jälkeen oli! Lääkärissäkin kävin, sillä pelkäsin jo keliakiaa tai jotain tulehduksellista suolistosairautta, kun lääkärini sanoin: teflonkakka muuttui tervakakaksi. Veikkaukseni on, että viljojen poisjättö vaikutti suolistoni bakteerikantaan epäedullisesti ja kärsin oireita yli puolen vuoden ajan. Siksi minulla ei ole aikomustakaan luopua enää viljoista, sillä henkilökohtaisesti koin siitä huomattavasti enemmän haittaa kuin hyötyä. On toki hienoa kuulla, että joku on Samin tai Artun kaltaisesta dieetistä hyötynyt. Taustalla saattaa osalla olla esim. gluteeni-intoleranssia tai ärtynyttä suolta ja sitä kautta saa virtaa enemmän, kun suolistokin alkaa lopulta imeyttämään paremmin ruoan ravintoaineet. Mutta mikä sopii toiselle, ei sovi toiselle... Olemme yksilöllisiä ja toivoisin kaikkien kunnioittavan eri ihmisten valintoja eikä julistaa omaa totuuttaan ainoana oikeiana vaihtoehtona.

    Niin ja nyt hieman poikia kiusatakseni... missä mahtaa olla ne luvatut herkut? :) Olen varmaan tylsä ravitsemusterapeutti sillä en pidä herkkuna esim. mansikoita (ellei niitä kesän ensimmäisiä ihania suoraan puskasta lasketa)... Siis sellaista herkkua, joka tutkitusti vaikuttaa esim. serotoniinin muodostumiseen, kuten suklaa?

    Mutta tässä kun yksi päivä valittelin, että en saa mitään aikaiseksi, niin ystäväni mua kauniisti muistutti, että mun energiatasossa ei tuskin ole mitään vikaa ja on ihan normaalia ja jopa tervettä, että ei jaksa enää samalla tavalla kuin kakskymppisenä, jolloin opiskelun ohella tein parhaimmillaan/pahimmillaan kolmea työtä ja treenasin puolimaratonia varten. Tällainen supersuorittajaluonne, kun haluaisi aina vaan jaksaa ja jaksaa ainakin sen kolme kertaa enemmän kuin normaali-ihminen :) Ja tiedetään, ei ole kovinkaan viisasta :) Eli toisaalta toive, että höttöhiilarien vähentäminen syömällä vähemmän herkkuja tuskin mun vireystilaani entisestään parantaa, kun ei siinä sen suurempaa ongelmaa oikeasti ole...

    Tämän projektin aikana olen muuten opetellut vieläkin enemmän kuuntelemaan kehoani ja tuntemuksiani ja se on oikeasti positiivinen suuntaus!

    Jos haluatte antaa muutakin, kuin VHH-vinkkejä, niin otan erityisesti vastaan vaihtoehtoisia rentoutumiskeinoja, joka on aika haasteellista tällaisella höyrypäällä. Mindfulness-juttuja on tullut jo jotain pienimuotoisesti kokeiltua, mutta lisävinkkejä kaivataan! :)

    VastaaPoista
  9. Mielestäni minä tai Arttu emme kumpikaan puhuneet VHH:stä mitään :) ? Kotimaisten viljojen poisjättäminen ei tarkoita automaattisesti vähähiilihydraattista ruokavaliota, eikä myöskään kuiduista luopumista.

    Jos tuo 3 vk mittainen dieettikokeilusi on mennyt noin pahasti pieleen, sen toteuttamisessa on ollut jotakin pahasti vialla.

    Jos sallituista herkuista puhutaan, vaikkapa sitten raakasuklaata tai raakakakkuja - ilman prosessoituja rasvoja, valkoista sokeria tai tarpeetonta tärkkelyspitoista viljaa. Tavallinen kaupan suklaa ei kyllä mitään serotoniinitasoja tue - kaakaon terveysvaikutteiset aineosat on niin tehokkaasti teollisen valmistusprosessin aikana tuhottu että hetkellinen mielihyvä tulee lähinnä törkeästä insuliinivasteesta elimistössä. Kukaan ei varmaankaan ole sitä mieltä, että siitä Fazerin Sinisestä tai Geishasta tulisi oikeasti hyvä fiilis, niin ettei väsymys ja mielialan lasku seuraisi jokseenkin välittömästi parinsadan gramman suklaalevyn kadottua alas kurkusta kohti pakaraläskejä :)

    VastaaPoista
  10. Hanna - jos lisää reseptejä huikeaan herkkutteluun haluat, käy tutustumassa vaikkapa Ninan blogiin (lupa kysytty) :)

    http://luolalaboratorio.wordpress.com/

    VastaaPoista
  11. Arttu ei mielestäni maininnut KOTIMAISIA viljoja, vaan kaikki viljat EI-listalle. Ja marjoja pitäisi kyllä vetää kilo kaupalla päivittäin, jos aikoo saada ilman viljoja ja vain vihanneksilla (ei edes hedelmiä) n. 200 g hiilihydraatteja päivässä (esim. mansikoita reilu 2 kg päivässä = 200 g hh).

    Uskon kyllä kuitua (pellavarouhe, juurekset ja hasselpähkinät) saaneeni riittävästi kokeiluni aikana, mutta tiedä sitten mistä suolistoni veti herneet nenään? Toisaalta yli sata asiakasta vuodessa Diacorissa tavanneena en ole ensimmäinen enkä viimeinen jolle VHH ei tunnu sopivan. Lisäksi siitä ruoasta jota syö pitäisi myös oikeasti tykätä, jotta kyseessä ei olisi vain muutaman kuukauden dieetti joka sitten tyssää. Ja rehellisesti sanottuna tykkään leivästä enemmän kuin esim. kananmunista :) Siinä voi sitten miettiä kannattaako alkaa itseään kiusaamaan vielä noinkin rankalla muutoksella, kun pelkästään höttöhiilareiden vähentäminen herkkuja karsimallakin on vasta nyt toteutunut... Tosin en tiedä tän vuoden jälkeen jatkuuko se, jos ei mitään positiivista suuremmin tule ; ) Mutta kyllä tässä itsestään paljon oppii, kun on ilman herkkuja! Olethan Sami myös lukenut ensimmäiset kirjoitukseni, miksi tätä kokeilen? Tarkoituksenani ei ole siis etsiä itselleni mitään laihdutusruokavaliota tai että olisin pirteämpi, vaan paljon laajemmat ajatukset ihan ruokakulttuurin, syömisen psykologian ja omien henkilökohtaisten "ongelmien" tarkasteluun.

    Ja hei, pikkuisen vedät överiksi :) Kuten sanoit kelle tahansa tulee paha olo, jos vetää 200 g suklaata! En usko sen kenellekään olevan uutinen ; ) Mutta teepäs galluppi 50 naiselta (jotka eivät ole fitness-tyyppejä), että tuntuuko joskus että suklaapatukka parantaa elämänlaatua ja tuo mielihyvää? Uskon aika monen sanovan KYLLÄ! ; )

    VastaaPoista
  12. Heh :). Mä haluun nähdä sen päivän kun Hanna ryhtyy luolamiesdieetille ;). Ihan varmasti joillekin ko dieetti sopii, mutta poijjaat ihan oikeasti, oletteko sitä mieltä ,että se sopii kaikille, yhtää taustoittamatta ja ihmiseen tutustumatta? Tiedän, ettei tämä keskustelu johda mihinkään rakentavaa, mutta jotenkin aina riepoo, kun nähdään yhden suunnan olevan ratkaisu ja vastaus kaikkeen. Minä en näe mitään syytä luopua, vaikka (omassa ruokavaliossani) kaurasta, perunasta, juureksista, maitotaloustuotteista, satunnaisesta herkkutelusta. Raakasuklaata mulla on nytkin kaapissa, mutta ihan varmasti syön jäätelöä ja juustokakkua jos sille päälle satun. Ehdottomuus ei ole ratkaisu ja jos elämässä suurta nautintoa tuo herkkujen (miten esim. Hanna määrittää), miksi ihmeessä niistä olisi kokonaan luovuttava? Ehdottomasti olen samaa mieltä, että kasviksia ja marjoja kansan soisi syövän enemmän ja vähemmä höttöruokaa ja alkoholia.

    Entäpä jos arvomaailmaan kuuluu vaikka kasvisruokailu, tai muuten ei halua syödä niin paljon lihaaa, mitä sitten? Ruoka ja syöminen on muutakin kuin optimaalista ravintoaineiden takkausta. Ja aika monin keinoin pääsee hyvään oloon ja erilaiset ruokavaliot tuovat hyvinvointia. Työssä olen nähnyt tämän satoja kertoja. Henkilökohtainen kokemus on toki tärkeää, mutta vaikka joku asia sopii sinulle, se ei sovi kaikille.

    VastaaPoista
  13. Pahoittelut vielä kirjoitusvirheistä, ehkä ajatus kuitenkin tuli selväksi

    VastaaPoista
  14. Kiitos Anette kommentista :) Huomaa, että olet blogauttanut jo useamman vuoden, kun osaat selkeästi tiivistää olennaisen asian :)

    Tänään yksi asiakkaani oli itseasiassa mielissään, kun kerroin tästä kokeilusta. Ihan vaan siis sillä periaatteella, että hänen ei tarvitse tehdä samaa, vaan voi oppia minulta tekemättä itse tällaisia tempauksia :) Kerroin jo oppineeni sen, että milloin on todellinen mieliteko ja mitkä tekijät siihen tuntuvat ainakin itselläni vaikuttavan. Ja kerroin myös siitä, että vaikka ns. tapasyömisestä olen pitkälti päässyt vuosien varrella jo eroon, niin silti olen nyt huomannut tilanteita, jolloin olisin jonkun tarjotun herkun ottanut, vaikka ei olisi kamalan paljon tehnyt edes mieli. "Ei turhia kaloreita pahasta"-mantran hän oli jo oppinut, sisäistänyt ja ottanut käyttöönkin :)

    Eli toivottavasti näistä mun mietteistä joku ottaa oppia ja haastaa omat ajatuksensa esimerkiksi vaikkapa juuri tapasyömisen suhteen :)

    VastaaPoista
  15. Ja Anette voisitko olla mainitsematta esim. juustokakkua, sillä mieliteko herää aika helposti :D

    VastaaPoista
  16. Tuon sulle seuraavalla kerralla raakasuklaata, joka on kyllä hyvää. Luolalaboratoriossa oli monta hyvää reseptiä, joita aion kokeilla.

    VastaaPoista
  17. Niin pitäisiköhän tähän lisätä sellainen kysely blogin lukijoille, että katsotaanko raakasuklaa herkuksi vai ei? Itse asiassa pari kertaa olen Jungle Juice Barissa olen juonut smoothien jossa on raakakaakaota eli siinä muodossa sen olen kyllä itselleni sallinut :) Jaakko Halmetoja joskus sanoi, että raakasuklaata ei voi syödä paljoa, joten voisihan sitä kokeilla :)

    VastaaPoista
  18. Niin olen siis raakasuklaata kyllä useamman kerran syönyt elämäni aikana, joten ei ole siis uusi tuttavuus, mutta harvemmin kaapista löytyy :)

    VastaaPoista
  19. En tiedä mihin tuo Hannan mainitsema 200 g hiilihydraattia perustuu - THL:n suositusten mukainen määrä se voi toki olla, mutta monelle suomalaiselle aivan liian suuri kokonaismäärä, jos nyt vaikkapa kehonkoostumusta tai painonhallintaa ajattelee. Hiilihydraattien kokonaismäärän karsiminen - ei pelkästään ns. höttöhiilarin välttäminen, on erittäin tehokas ja turvallinen tapa pudottaa painoa. Lisäksi oikeilla ruoka-ainevalinnoilla voidaan rakentaa ruokavalio, jota voi helposti ja turvallisesti noudattaa loppuelämänsä, ilman mitään dieeeti/kuuriajattelua. Sama toimii myös esimerkiksi tyypin 2 diabeteksen hoidossa ruokavaliolla - niinkin kaukana kuin Ruotsissa on jo todettu, että aiempi diabeteksen hoitosuositus "ota ensin hiilihydraattia ja sitten insuliinia" oli täysin virheellinen tapa lähestyä asiaa.

    Missään kohtaa teksteissämme ei myöskään lukenut, että herkuttelua pitäisi kokonaan lopettaa - senkin voi toki tehdä esimerkiksi gluteenia välttäen, jos niin haluaa :) Toisaalta - painonhallinnasta kirjan kirjoittanut Varpu Tavi tiivistää omana ajatuksenaan mm. seuraavaa "Ruoan ei pitäisi olla keino paikata omaa perseellään olevaa elämäänsä". Ei ole siis minun suustani, vaan aikuisen naisen :)

    Eikä Aneten mainitsemassa listassakaan ruoka-aineiden osalta ollut mitään ongelmaa - maitotaloustuotteiden välttäminen voi olla monelle ratkaisu kroonisiin ylähengitystieinfektioihin, jos sellaisesta kärsii. Muutoinhan tuo lista oli käsittääkseni varsin yksinkertaista, ravitsevaa ruokaa ?

    Mielestäni iso ongelma näissä ravintokeskusteluissa yleensä on se, että asiaa lähdetään purkamaan minkä tahansa termin kautta - olipa se nyt sitten VHH, paleo tai mitä muuta tahansa. Liian monella ihmisellä on asioista esimerkiksi median kautta luoman kuvan takia mahdollisesti hyvinkin virheellinen käsitys aiheesta. Enemmänkin pitäisi miettiä sitä, mitkä ruoka-aineet ovat terveyttä tukevia, ja mitkä taas vastaavasti eivät sitä ole.

    Sitä väitettä että joku ruoka-aine sopisi jollekin toiselle paremmin kuin toiselle, en välttämättä allekirjoita. Maitotaloustuotteet aiheuttavat elimistössä tulehdustilaa, samoin ne keräävät limaa ylähengitysteihin - meillä jokaisella. Osa on ehkä siihen jo tottunut, ja toisen elimistö ei siihen yhtä herkästi reagoi. Se ettei ongelmaa tunnista, ei tarkoita sitä etteikö elimistö siihen silti reagoisi. Sama tilanne on gluteenin kohdalla - se aiheuttaa eriasteisia ongelmia varsinkin vatsan ja suoliston toiminnassa tämän hetken arvioiden mukaan ainakin joka kolmannelle suomalaiselle, todellinen ongelma voi olla vieläkin suurempi.

    Vastaavasti kotimainen mustikka on yhtä terveellinen meille kaikille ;)

    VastaaPoista
  20. Mutta nyt en ymmärrä miksi minun tulisi vähentää hiilihydraattien, gluteenin, maitovalmisteiden määrää, jos ne tuntuvat minulle sopivan? Perustelisitko vielä minulle niin, että vaikkapa saattaisin motivoitua matkatyötä tekevälle arjessa aika haasteelliselle kuullostavaan ruokavalioon?

    VastaaPoista
  21. Olen tehnyt myös itse liikkuvaa työtä, joten tiedän miten tuo mainitsemasi ongelma ratkaistaan - käytännön valmennustyössäni opetan asiakkaille miten suosittelemaani ruokavaliota on erittäin helppoa noudattaa tavallisen kiireisen ihmisen arjessa. Valtavasti aikaa tai vaivaa se ei vaadi, toki vähän suunnittelua. Gluteenittomia ja maidottomia vaihtoehtoja löytyy tänä päivänä jo todella hyvin, onneksi :)

    Mitä etuja suosittelemastani ruokavaliomallista on ?

    - vittaat teksteissäsi painonpudotukseen - voin luvata että tämä onnistuu helpommin
    - parempi vireystaso, jota tätäkin teksteissäsi mietit
    - jos immuniteetin kanssa on ongelmia, tätäkin ruokavaliomallini tukee
    - myös fibromyalgian kipujen hoitoon tästä ruokavaliosta on erittäin todennäköisesti apua

    Mitään hävittävää ei ole :)

    VastaaPoista
  22. En tiedä olenko nyt ilmaissut itseäni huonosti vai onko kyseisen ruokavaliosi noudattaminen vaikuttanut sinun lukemisen ymmärtämiseen, mutta mielestäni en ole alussa valittanut paino-ongelmia tai jaksamisongelmia ja siksi olisin ryhtynyt viettämään vuotta ilman herkkuja... Toki energisyyden lisääntyminen entisestään (joka tulee paremminkin työmäärää vähentämällä kohdallani...) ja muutaman kilon putoaminen voi olla kiva lisä, mutta ei tämän projektin tavoite missään nimessä!

    Ja jos painoa ajatellaan, niin se, että joutuisin luopumaan jogurtista, hapankorpusta tuorejuuston kera, intialaisesta linssikeitosta yms. mielestäni hyvänmakuisista ja terveellisistä ruoista ja vaikka laihtuisin 10 kg viljasta, maitovalmisteista sekä palkokasveista luopumalla, niin ei ole mielestäni sen arvoista. Olen myös pääosin kasvissyöjä, joten proteiinilähteenä jos olisi pitkälti kananmuna ja pähkinät, niin ruokavalio olisi niin yksipuolinen, että tuskin jaksaisin dieettiä noudattaa paria viikkoa pitempään, vaikka etuina olisi mitä. En koe siis ehdottamaasi ruokavaliota missään nimessä helppona vaan turhan rajoittavana, että ajatuskin alkaa ahdistaa...

    Elämä on kuitenkin kokonaisuus eikä vain ruoan kyttäämistä :) Sosiaalinen syöminenkin olisi hankalaa, sillä jo nyt mietin mennessäni kummipoikani siskon synttäreille, että mitä pöydästä syön, kun kakku ja suklaa cookiet eivät ole vaihtoehto.

    Olen myös muuten kokeillut vegaaniruokavaliota ja itse en ainakaan huomannut mitään eroa nielun limaisuudessa tms. vaikka kaikki maitovalmisteet olivat poissa ruokavaliostani kuukauden ajan. Eli sekään ei motivoi minua kokeilemaan ruokavaliota ilman maitovalmisteita. Jos joskus päätän jättää maitovalmisteet ruokavaliostani pois se tulee olemaan ihan eettisistä syistä eikä ravitsemuksellinen valinta.

    VastaaPoista
  23. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  24. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  25. Hehee, luovuta jo Sami! Jos ihminen ei ole valmis muuttamaan ajattelumallejaan ja sitä kautta elämäntapojaan, niin hän ei ole valmis. Keskity niihin, jotka ovat valmiit apua vastaanottamaan ;)

    Toisaalta haluaisin kysyä Hannalta, että mitä menetät, jos kokeilet paleotyyppistä ruokavaliota kuukauden päivät? Sinulla on aina mahdollisuus palata takaisin vanhoihin toimintamalleihisi, jos niin haluat. Kokeile, niin tiedät! =)

    Ja vielä haluaisin muistuttaa, että paleo ei ole vhh vaan laatutietoinen ruokavalio. Tavoitteena ei ole rajoittaa hiilihydraattien määrää.

    Terkuin,
    Paleokeittiön emäntä =)

    VastaaPoista
  26. Johanna, minä luovutin jo - kuten viimeisestä kommentistani huomasit :)

    VastaaPoista