sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Ei uutta länsirintamalla...

Kesä on vierähtänyt ja alkaa muuttua pikkuhiljaa syksyksi. Herkuttomuus on jatkunut samaan vanhaan malliin ja oikeastaan mitään uusia tuntemuksia tai ajatuksia ei ole ilmennyt, joten ei ole ollut innostusta päivittää blogiakaan. Viimeiset pari kuukautta olen ahkeroinut uuden kirjani kimpussa, mikä menee vihdoin tällä viikolla painoon ja saan huokaista.

Ainoa "lipsuminen" kesän aikana on ollut kollegani tekemät raakakaakaokonvehdit, joita hän toi mulle maistiaiseksi. Makeutuksena kaakaomassassa oli ruokalusikallinen hunajaa, mutta silti tosi maistuvia. Tein samaisia suklaita sukulaistyttöni syntymäpäiville, mutta ne eivät vissiin muille herkuista menneet, sillä palautetta tuli tähän tyyliin 13-vuotiaalta pojalta: "Äiti, mitä nää oikein on! Älä sä ainakaan koskaan näitä meille osta, kamalia" Olin laittanut kaakaomassaan runsaasti saksanpähkinöitä ja goji-marjoja. Mulle kyllä maistuivat, vaikka eihän se mitään Fazerin sinistä ollut...

Fazerin sinisestä puheenollen olipa jännä kokemus, kun muutama päivä sitten otin viimeisiä kuvituskuvia kirjaani varten ja pilkoin kyseistä suklaata. Tuoksu oli huumaava ja kuola tuli sekunnissa suun pieleen :) Teki niiiin mieli siitä pala tai kaksi nappaista, mutta ei. Takaisin folioon ja kaapin perälle. Muistan kyllä edelleen kyseisen suklaan maun ja suutuntuman.


Muutaman viikon kuluttua meillä on sitten pienet pippalot, kun kirja saadaan painosta. Valitsin ravintolaksi Farangin, sillä ruoka siellä on niin hyvää, että jälkiruokaa siellä en edes kaipaa. Tämä on ehkä yksi suurimmista asioista, joka tänä vuonna harmittaa. En voi juhlia suurta tapahtumaa eli kirjan valmistumista herkuttelemalla. En pidä juurikaan alkoholista, joten skumppalasia en aio asian vuoksi kohottaa. Turhaa rahan menoa, sillä mä vaan irvistelisin. En ole koskaan jounut alkoholia sen "coolin" vaikutelman vuoksi.

Mielenkiinnolla kuitenkin seuraan vielä tuntemuksiani, että kuinka pimeys alkaa vaikuttaa makeanhimooni. Sen jo tiedän, että väsymys ja stressi selkeästi lisää sitä ja ainakin monena vuonna olen syksyn aikaan kerännyt sen muutaman kilon talvea varten, kun ruokahalu ja herkkuhimo kasvaa. Saa sähdä miten käy tämän vuoden syksynä. Stressikin alkaa nyt hieman helpottaa, kun kirja menee ylihuomenna painoon :)