Joulu ilman suklaaähkyä

Arki on taas tullut ja joulun pyhät on vietetty. Herkuttomuus meni yllättävänkin kivuttomasti. Pohdin tässä juuri miksi? Ehkäpä siksi, että tarjolla olleet suklaakonvehdit ja kakut olivat minulle makuina tuttuja ja en kokenut menettäväni mitään ainutkertaista, sillä joulu se tulee konvehteineen vuodenkin päästä. Monissa pyhien kyläpaikoissa tarjottiin mm. taatelikakkua ja pipareita, joista en edes juuri välitä. Annoksen raakasuklaata kyllä tein, mutta ne ovat alkaneet minua närästämään aika helposti, joten niiden syöntikin pysyi automaattisesti kohtuullisena. Suvun lapset eivät raakasuklaasta tykänneet, joten hyvin säilyi luvalliset herkut meikäläiselle :) Tapsana käytiin elokuvissakin ja ennen sitä ravintolassa syömässä, joten täydellä mahalla ei ollut niin herkkuhimokaan. Ehkä nyt olen jo hieman jopa tottunut siihen, että elokuvissa ei tarvitse olla karkkia. Olen jo vuosia sitten vaihtanut 200 gramman mässypussin 3-4 tikkariin ja pieneen suklaapatukkaan, jolloin ei tule öllöä oloa ja karkit säilyy pitempään :)

Aatonaattona automatkalla Ylivieskasta Kuopioon mietin oikein "syvällisesti", että mikä on se ensimmäinen herkku mitä pistän 15.1.2014 suuhuni. Tätä nimittäin minulta on kysytty jo useamman viikon ajan. Lopulta päädyin (aikakin tämän hetkisten tuntemusten ja himojen perusteella ja paljon ehtii varmasti vielä viimeisten 19 päivän aikana muuttumaan...) lakritsi Dumleihin! Hämmästyin himoni kohteesta itsekin, sillä toki tykkään niistä, mutta en ole koskaan niitä erityisesti himoinnut. Syy lienee siinä, että siinä saa yhdellä puraisulla suklaata, toffeeta ja laktitsaa :) Aivan kuin ei ehtisi/saisi syömään näitä kaikkia! :) Muita herkkulistalle meneviä tuotteita on merkkarit (tulleet uudestaan markkinoille ja en ole ehtinyt maistamaan) ja varmaankin jotain jäätelöä... En ole viitsinyt mennä vielä itseäni kiusaamaan hyllyjen väliin.

Sitten vielä lyhyesti havaintoja mieliteoista. Moni on kysynyt tai paremminkin arvellut ääneen, että ei sun varmaan enää edes tee mieli herkkuja, kun olet ollut jo niin pitkään syömättä. Mutta ei. Kyllä mielitekoja on yhä lähes päivittäin, kuten ennenkin. Ehkäpä nyt mieliteot jopa ovat aavistuksen voimistuneet, sillä päivä siihen, että saan taas syödä herkkuja lähenee. Mieliteot ovat siis pitkälti itsemme (ajattelumallimme) aiheuttamia eivätkä vain kehon "himosignaaleja". Mielitot ovat kyllä suurempia, kun on stressaantunut tai univajetta. Tästä löytyy tosin ihan tutkimusnäyttöäkin ja tuntuu valitettavasti käyvän toteen ihan meikäläisen elämässäkin. Mutta tässä vuoden aikana olen huomannut, että mieliteot kyllä usein katoavatkin suhteellisen nopeasti (aikaisemmin en tähän aivan uskonut...).

Pakko oli lisätä vielä yksi kuva. Muut teki joulutorttuja ja mä tein itselleni feta-paprikatäytteisen pasteijan :)

Rauhaisaa uutta vuotta kaikille ja palataan asiaan viimeistään tammikuun puolessa välissä. Aiheen taidattekin jo arvata etukäteen :)