Välillä minuun todellakin iskee lievä paniikki, kun tajuan, mitä olen mennyt lupailemaan. Erityisesti kaikki juhlat tulee olemaan hyvin haastavia. Viikonloppuna vietettiin kummipoikani 7-vuotis synttäreitä ja tarjolla oli niiiiiin ihanaa suklaakakkua ja porkkanamuffinsseja, joita tietty piti santsata sen verran, että tuli ällöolo.
Moni juhlistaa alkoholin avulla. Kilistellään shampanjaa tai nautiskellaan punaviiniä ja juustoja. Itse kun en oikein mistään alkoholista suoraan sanoen tykkää ja juustotkin, jotka menevät alas irvistelemättä, ovat yhden käden sormin laskettavissa. Miten minä ensi vuonna juhlin yhtään mitään?! Mielenkiintoista tulee olemaan se, että alanko keksiä jotain "hyviä" tekosyitä, että en viitsi mennä itseäni edes kiusaamaan kakkupöytien eteen. Vai onko makumieltymykseni vaikkapa kesään mennessä muuttuneet niin paljon, että olen ihan tyytyväinen fetasalaattiin ja sämpylään?
Niin ja sitten vielä yksi haaste ensi vuodelle. Pitkät automatkat! Nyt ajoin kolmen päivän sisään noin 1300 km ja istuin autossa lähes 20 tuntia! Pakko myöntää, että pisimmälle 7 h reissulle, oli pakko hakea kaupasta pieni lakupussi, jonka natustelin viimeisten tuntien aikana, jotta pysyisin pilkkopimeällä maantiellä hereillä. Onkohan ensi vuonna pakko opetella vihdoin kahvin juonti, ööök : (
Rakas ystävä :). Kuten tiedät, en ymmärrä koko juttua, mutta joka tapauksessa olen tukenasi ja seuraan innolla, miten tämä sujuu.
VastaaPoistaMutta minusta projekti voi onnistua pidemmällä tähtäimellä vain, jos:
- oikeasti haluat eroon herkuista. Haluatko?
- koet, että herkut ovat oikeasti ongelma. Onko? Määrä ajoittain on, mutta totaali lakko ei ehkä ole paras keino kohtuuteen?
- olet valmis oikeasti työstämään suhdettasi herkkuihin, jos ne ovat oikeasti ongelma.
Olen ihan varma että onnistut olemaan ilman herkkuja koko vuoden. Sinun päättäväisyydelläsi siitä ei ole epäilystäkään. Mutta jotta tästä oikeasti tulee jotain pysyvää, ei riitä että sinnittelet ;). En usko että makutottumuksesi muuttuvat kielloilla ja lakolla, Päin vastoin himot voivat vaan yltyä, kuten tiedätkin. Sinulle on tuhannen taalan paikka muttaa suhdetta herkkuihin, mutta haluatko ihan oikeasti, vai tuottavatko ne kuitenkin niin paljon mielihyvää ja iloa, eikä ne oikeasti ole mielestäsi edes mikään ongelma.
T. Terapeuttisi :)
Anette, niin viisaita sanoja ystäväiseni! Uskon, että moni oppii paljon lukemalla vuoden ajan blogiani ja samalla meidän keskinäistä avointa ajatusten vaihtoa. Niin on totta, että herkut ovat hyvin tärkeä mielihyvän ja ilon tuoja elämässäni. Pohdin vain onko se liian helppo keino? Siis toivon vuoden aikana löytäväni muitakin keinoja, kun on "pakko".
VastaaPoistaTänään esimerkiksi oli luppoaikaa, kun kaksi perättäistä potilasta oli perunut, niin päätin käydä Flamingon alakerrassa pikamanikyyrissä ja 30 min hierojalla. Eli olen jo alkanut hieman harjoittelemaan... Tosin tämä lysti oli noin 10 kertaa kalliimpi kuin moccachino + piirakka pala coffee housessa : (
Mutta ehkä vuoden aikana opin myös hyväksymään tiettyjä tunnetiloja ja sitä, että niihin ei tarvitse syödä.
Mutta Anette, tulen todellakin tarvitsemaan sinua ja viisaita sanojasi nyt ja tulevaisuudessa. Saat toki ohjata myös kaikki asiakkaasi mun blogia lukemaan ja samalla ehkäpä oppimaan (ettei kaikkien tarvitse tehdä samoja virheitä)!