Kaksi viikkoa takana... ja "vain" 50 edessä!

Kuten otsikosta ehkä saattaa arvata, nyt ei ole ollut ihan niin helppoa... Tai siis kokonaisuudessaan ei ole ollut mitään suurta tuskaa, mutta viime lauantai oli aika itku-potku-raivari-päivä :(

Sanotaan, että mieliteko menee ohi 15-20 minuutissa. No lauantaina ei mennyt. Koko päivä oli enemmän tai vähemmän haasteellinen. Johtuu paljolti siitä, että meille tuli vieraita sunnuntaina. Heille päätin tarjota jo kulttimaineen saanutta feta-pasta-salaattia ja epäterveys-yrttipakastepatonkia. Ja koska olen itse tehnyt tällaisen herkuttomuuspäätöksen en tietenkään voi kieltää muilta herkkujen syömistä, joten jo autossa pitkään mietin, mitä voisi tarjota. Lopulta ajattelin, että teen päätöksen sitten kaupan hyllyillä. Päädyin kierroksen loppuvaiheessa sitten keksihyllylle. Jaffa-keksejä? Eiiii.... Tunnen jo niiden maun suussani! Eikä missään nimessä Dominoja! Argh! Sitten päädyin ostamaan jotain Kantolan uusia keksejä, joita en ole itse edes maistanut. Tuntui, että se oli henkisesti helpoin valinta, sillä en saanut sitä makua suuhuni : )

Yritin kyllä esittää miehelleni, että ostettaisiin suklaa lehti-keksejä, sillä en voi sietää niitä. Ne oli ainoat keksit, mitä mun äiti aikoinaan osti. Vain ja ainoastaan kuulemma sen vuoksi, että ne säilyivät todella kaapissa vieraille eikä uponneet mun suuhuni : )

Lauantai-ilta oli tosi vaikea. Yritin upottaa ajatukseni hyvään sarjaan, jonka DVD-boxi ostettiin, mutta ei... Keskittymiskyky oli nolla : ( Kitisin ystävilleni facebookissa ja hyvää tsemppausta ja pienimuotoista kettuilua sain osakseni : )

Sunnuntai oli onneksi sitten jo helpompi päivä. Sain vierailta lahjaksi extra sweet tuoreen ananaksen ja kookospähkinän :) Vieraat kovasti mietti, että kehtaako nyt alkaa keksejä mun edessä rouskuttamaan, mutta tilanne ei onneksi ollut mielestäni kovinkaan haastava. Olihan mahani täynnä feta-pasta-salaattia. Santsasin coctailpiirakoita ja ruis-sipsejä ja hummusta loputtomiin... Loput keksit sitten pakkasin vieraille mukaan. En todellakaan halunnut jättää niitä kaappiin huutelemaan mun nimeä!

Viikko on sitten ollut aika ok. Olen käynyt Ekbergillä salaatilla, ilman perinteistä omena hyvettä, joka on kyllä niiiiiiiin hyvääääää. Ystäväni reaktiot ovat olleet ihania, kun he innoissaan esittelee minulle Fazerin uutuus suklaapatukkaa tai kutsuu syömään juuri leivottuja Runebergin torttuja ja sitten muistavatkin, että ei saakeli.... Sooooriiiiiiii!!!!! Noh, Runebergin tortut ei ole koskaan olleet mun suosikkeja, joten se ei niin kirpaise, mutta Marian konditorian mantelilaskiaispullia minulla on aika ikävä... Varsinkin, kun asun noin 1,5 km päässä leipomosta...

Sovitaan niin, että syökään pulla munkin puolestani, niin ei mene firma konkkaan, kun en tänä vuonna kannata sitä laskiaispullaostoksillani : )

Viikko takana...

Ensimmäinen viikko herkuttomuutta nyt siis takana ja olen aika yllättynyt! Yllättynyt siis omiin reaktioihini. Ennen tämän aloitusta oli useammankin ystävän kanssa keskustelua siitä, että alku saattaa olla kaikkein hankalinta ja sitten parin viikon päästä helpottaa. Mutta ei! Ensimmäinen viikko on ollut todellakin suhteellisen helppo! En ole korvannut herkkuja ylettömällä määrällä vaaleaa leipää tai light limppareita juomalla tai saati jollain proteiinipatukoilla. Alkuviikosta jopa tuntuu, että söin normaalia vieläkin terveellisemmin. Kasvissosekeittoa, ruisleipää, raejuustoa jne. Viikon tuhdeimmat ruoat oli yksi pasta-annos italialaisessa (ricotta-pinatti-tortelliinit tomaattikastikkeessa) ja pannupizzaa sunnuntaina.

Mielitekoja ei juuri ollut. Tai okei, toki niitä on ollut, mutta ne ovat menneet minuuteissa ohi! Itku-potku-raivareita ei ole ollut lähelläkään ja mieliala on ollut yllättävänkin positiivinen, vaikka herkkuja on ollut siellä sun täällä lähes päivittäin jossain tarjolla. Johtuukohan se siitä, että kun olen mielessäni päättänyt näinkin pitkästä ajanjaksosta olla ilman herkkuja, niin olen psyykannut itseni tilaan, että en edes anna tilaisuutta mieliteoille? Tulevatko mieliteot sitten voimakkaampana esim. vuoden päästä tammikuun alussa kun on vain muutama viikko tämän projektin lopettamiseen?

Ainoa mikä ensimmäisellä viikolla vaivasi oli sellainen omituinen jatkuva nälän tunne. Ja ei, se ei ollut päänälkää eli mielitekoja. Se tuntui mahassa onttona olona ylävatsassa. Viikonloppuna söin tarkoituksella ähkyyn saakka pannupizzaa, että lähtisikö se nälän tunne pois, mutta ei. Omituista...
Epätieteellisesti selitinkin kavereilleni, että on aina puhuttu, että naisilla on erikseen jälkiruokamaha ja nyt se huutaa tyhjyyttään : ) Siltä se nimittäin fysiologisesti juuri tuntui! Oikea maha oli tupaten täynnä pizzaa, mutta se pieni osa huuti edelleen tyhjyyttään...

Noh, tällä viikolla ei enää juuri tällaisia tuntemuksia ole ollut. Kahtena edellisenä yönä olen tosin alkanut näkemään unia, joissa syön herkkuja vahingossa. Sitten unessani muistan, että ei vitsit, mähän olin herkkulakossa ja alan sitä suremaan. Muistan 13-vuotiaana nähneeni samankaltaisia unia, kun ryhdyin kasvissyöjäksi. Söin unessani broilerpullia (sinänsä hassua, kun ne ei ole edes mitään mun herkkuruokaa) ja sitten heräsin itkien, että mitä olen mennyt tekemään. Nyt ei ole sentään itkettänyt : )

Viikonloppuna äiti tarjosi lettuja. Tiesi kyllä projektistani, mutta oli päättänyt, että letut eivät ole herkkuja : ) Olin päättänyt jo toisin, joten letut jäi syömättä ja söin mustikoita. Isän luona oli taas tarjolla tuoreita korvapuusteja - se hieman riipaisi... mutta vain hetkellisesti. Torstaina eräässä firmassa pidin terveystoria ja yksi työntekijöistä oli 4 vuotta sitten ollut luennollani ja muisti, että pidän irtokarkeita ja tuli kohteliaana herrasmiehenä mulle karkkia tarjoamaan. Kieltäydyin ja kerroin miksi, ehkäpä hän seuraakin nyt juuri blogiani : )

Mielenkiinnolla odotan, että milloin tulee se ensimmäinen kerta, kun todella harmittaa, että tällaiseen kokeiluun olen päättänyt ryhtyä. Tulette kyllä kuulemaan siitä - aivan varmasti!

Day one...

Palasin eilen viiden viikon matkalta. Takana oli 36 h matkustamista, joka sisälsi mm. 3 lentoa ja tuhottomasti odottelua sekä istuskelua ja tämä sai aikaan sen, että aamulla kotiin saapuessani ei tehnyt mieli syödä juuri mitään. Sellainen perinteinen turvonnut "läski-paska-olo" : ) Tosin rakas mieheni oli varannut minulle salmiakkisuklaata (boxi-versio), joita sain syödyksi muutaman aamupäivän aikana.

Himoitsin lähinnä tuoreita ruispaloja, johon päälle raejuustoa ja isoa ruokaista salaattia. Kävin päivällä Cittarissa ostamassa kyseiset tuotteet tyydyttämään mielitekoni. Sitten siirryin karkkiosastolle. Hyllyjen kohdalla naurahdin, sillä ei oikein tehnyt mitään mieli, mutta pääni sisällä joku huusi "Nyt otat just kaikkea sitä mitä haluat ja erityisesti niitä herkkuja, joita sulla tulee ikävä seuraavan vuoden aikana. On vain enää 9 h aikaa syödä herkkuja!" Päädyin yhteen täytelakuun, Fazerin pieneen suklaapatukkaan, jossa pähkinää ja suolaa ja pussilliseen jotain lakritsitoffeeta, jota en ollut aikaisemmin nähnytkään. Lisäksi ostin Paula vanukkaita (miniversioita) ja yhden laskiaispullan. Illan syödyksi saldoksi jäi: 2 minivanukasta, 1 laskiaispulla, 3 kpl toffeekarkkia ja täytelaku (jo autossa) ja se suklaapatukka. Nukahdin nimittäin jo kuudelta... Heräsin pari tuntia myöhemmin, sinnittelin hereillä tunnin ajan ja aloin taas nukkumaan. Mies oli säästellyt yhtä mun suosikkijäätelöä pakkaseen ja tuli viereeni sitä syömään, mutta olin yksinkertaisesti niin väsynyt, että lusikallistakaan en saanut alas.

Eli "salainen ajatukseni" siitä, että syön vielä viimeiset herkut nautiskellen kellon lyödessä 23.59 ja juhlallisesti aloitan tämän projektin ei mennyt ihan putkeen...

Aamulla hieman harmitti siivota pöydälle jääneitä herkkuja kaappiin. Mutta itsepä olen päätökseni tehnyt, joten en voi murjottaa. Väsymys jetlagista johtuen on ollut tänään aivan valtaisia, vaikka kellon ympäri nukuinkin. Pakko myöntää, että normaalitilanteessa olisin mennyt rapistelemaan niitä toffeita kaapista, jotta heräisin. Toisaalta ei mulla ole tänään juurikaan mitään mielitekoja edes ollut. Mieli on kyllä kummallinen... Pohdin, että koska kyseessä on nyt vuosi ja se on toooodella pitkä aika, niin olenko ohjelmoinut aivoni jotenkin uudelleen, kun ei oikein mitään teekään mieli? Tai sitten olen edelleen niin yliväsynyt ja univeloissa, että keho ei suostu edes ruokaa tai herkkuja juuri miettimään...

Noh, joka tapauksessa ensimmäinen päivä on mennyt enemmän kuin hyvin ja helposti (tosin kello on tätä kirjoittaessa vasta viisi ; ) ). Ainoa mitä pohdin on, että lasketaanko Riisi Frutti herkkuihin? Sellainen kun sattuu olemaan jääkaapissa... En ole asiaa vieläkään päättänyt. Saa esittää oman mielipiteen : )

Matkojen herkkuja

Syy siihen, miksi päätin aloittaa herkuttoman vuoteni vasta 15.1.2013 johtuu siitä, että olen nyt vuoden vaihteessa kiertämässä hieman maailmaa. Yleensä kaikilla reissuilla ruoka ja herkut pelaavat aika suurta roolia minun matkailuelämyksissä. Nyt on kolme viikkoa reissaamista takana ja ihmetyksekseni en ole ihan kamalasti herkkuja syönyt! Luulisi jopa, että kun H-hetki vuoden herkuttomuuteen lähenee, niin söisin "varastoon" maat ja taivaat, mutta ei... Ehkä se on taas tämä lämpö, joka tekee myös herkkuhimoille tepposet.

Joulun pyhät (siis noin 3-4 pivää) pärjäsin 200 gramman Lindt sveitsiläisillä suklaakonvehdeilla ja paketillisella Oreo-keksejä, jotka ovat muuten paljon huonompia kuin perus Dominot, joihin vannoin naapurini luona ikuista rakkautta jo 80-luvun alkupolella. Thaimaasta noita herkkuja ei muutenkaan oikein tahdo löytyä. Karkin virkaa on toimittaneet Menthos mintit, joita saa täällä useissa eri mauissa. Toki erilaisia jäätelöitä on tullut maisteltua, mutta ei läheskään päivittäin.

Rehellisyyden nimissä tokion myönnettävä, että täysin herkutonta päivää ei ole tainnut nyt kolmeen viikkoon kuitenkaan mahtua. Mutta määrät ovat pysyneet mielestäni hyvinkin kohtuudessa verrattuna siihen, mitä saisin joulupyhien aikaan kiskottua sukulaisten luona. Hotellien aamupalaan kuitenkin usein kuuluu jotain pientä herkkua, vohveleita tai minimuffinsseja. Tosin alkaa tuntumaan, että nekin tulee jo kohta korvista ulos. Tällä hetkellä herkkuja enemmän haaveilen jostain ihanasta ruokaisesta salaatista ja kunnon täysjyväisestä leivästä! 

Noh, alla kuitenkin pientä kuvakavalgaadia siitä mitä täällä maailmalla on tullut syötyä ja mitä jopa tullut ohitettua :)

Herkutonta juhlintaa?

Olin viime viikolla työreissulla Pohjanmaalla. Kävin samalla myös mummolassa, jossa on aina tietysti tarjolla myös jotain herkkuja. Kerroin mummolleni tästä ensi vuonna alkavasta projektista, että ensi vuonna ei kannata herkkuja kaappeihin sitten varailla, kun olen tulossa seuraavan kerran vierailulle. Niin, mummon on sitten pidettävä minua hyvänä sitten vain ruoan keinoin... Uskon, että tilanne on haasteellinen molemmille, mutta nykysiin vierailuja Ylivieskaan on vain muutaman kerran vuodessa, joten enköhän tästä selviä.

Välillä minuun todellakin iskee lievä paniikki, kun tajuan, mitä olen mennyt lupailemaan. Erityisesti kaikki juhlat tulee olemaan hyvin haastavia. Viikonloppuna vietettiin kummipoikani 7-vuotis synttäreitä ja tarjolla oli niiiiiin ihanaa suklaakakkua ja porkkanamuffinsseja, joita tietty piti santsata sen verran, että tuli ällöolo.

Moni juhlistaa alkoholin avulla. Kilistellään shampanjaa tai nautiskellaan punaviiniä ja juustoja. Itse kun en oikein mistään alkoholista suoraan sanoen tykkää ja juustotkin, jotka menevät alas irvistelemättä, ovat yhden käden sormin laskettavissa. Miten minä ensi vuonna juhlin yhtään mitään?! Mielenkiintoista tulee olemaan se, että alanko keksiä jotain "hyviä" tekosyitä, että en viitsi mennä itseäni edes kiusaamaan kakkupöytien eteen. Vai onko makumieltymykseni vaikkapa kesään mennessä muuttuneet niin paljon, että olen ihan tyytyväinen fetasalaattiin ja sämpylään?

Niin ja sitten vielä yksi haaste ensi vuodelle. Pitkät automatkat! Nyt ajoin kolmen päivän sisään noin 1300 km ja istuin autossa lähes 20 tuntia! Pakko myöntää, että pisimmälle 7 h reissulle, oli pakko hakea kaupasta pieni lakupussi, jonka natustelin viimeisten tuntien aikana, jotta pysyisin pilkkopimeällä maantiellä hereillä. Onkohan ensi vuonna pakko opetella vihdoin kahvin juonti, ööök : (

Niin ja sitten taas muutama kuva herkuista, joita tulen kaipaamaan ensi vuonna. Tässä jäätelöpallo Stockan kahvilassa lounaan jälkeen, kun tuntui, ettei isonkaan salaatin jälkeen nälkä lähtenyt ja oli joku pieni herkkuvaje : )

Ja sitten itse asiassa aika terveellinen herkku. Pannaria, jossa suuri osa jauhoista oli täyjyvävehnäjauhoja ja lisäksi hieman kauralesettä ja rasvana juoksevamargariini. Myönnän nyt, että en itsekään ymmärrä miksi aijon kieltää itseltäni tällaisenkin herkun ensi vuonna! Ehkä siksi, sillä muuten näkisin itseni leipomassa pannaria päivittäin : )

Määrittelyä...

Viikon aikana - kun olen kertonut tästä hullusta ideastani - on usea kysellyt, että mitä lasketaan herkuiksi. Olen tätä nyt hieman pohtinut ja ajatellut tehdä listan sallituista ja kielletyistä ruoka-aineista. Kiellettyjen listalle joutuvat siis ne, joista minun on vaikea kieltäytyä ja joita mielestäni syön liikaa. Sallittujen listalle sellaiset herkut, joiden kanssa minulla ei (ainakaan vielä) ole mitään varsinaista ongelmaa. Vaikka olen selkeästi enemmän perso makealle ja suolaiset herkut eivät minua niin kiinnosta, niin toki sellaisia selkeitä tapauksia, kuten sipsit ajattelin itseltäni kieltää.

Noh, tässäpä sitä listausta:

KIELLETYT HERKUT

Karkki
Suklaa
Pullat
Keksit
Pirtelöt
Jäätelö
Leivokset
Jälkiruoat ravintoloissa
Letut
Pannukakku
Myslipatukat
Sokerilimpparit
Hillot ja marmelaadit
Croisantit plainina ja makealla täytteellä
Pastillit (myös ksylitol)
Sipsit
PopCornit
Nachokset
Jogurttipähkinät - ja hedelmät
Kuivatut makeat hedelmät (papaijat, ananakset yms.)

Jostain kumman syystä haluan perustella lyhyesti teille itselleni sallimat herkut, vaikka eihän tässä kukaan muu kärsi kuin minä, joten mitäs teillä olisi asiaan sanomista : )


SALLITUT HERKUT

Proteiinipatukat (Koska olen kasvissyöjä, niin proteiinin saanti on muutenkin alakantissa ja nää on välillä käteviä välipaloja reissussa)

Light limpparit (Pizza ei maistu miltään ilman limpparia ja olen muutoinkin kohtuu käyttäjä)

Hillot esim. valmissalaateissa (Paholaisen hillo vuohenjuustosalaatissa yms. ei tohdi alkaa niitä kuorimaan pois)

Hampurilaiset ja pizza (Ei ole mitään päivittäisiä eikä viikottaisia himoja, joten en katso ongelmaksi)

Croisantit suolaisella täytteellä (Joskus kahvilan ainoa kasvisversio suolaisista saattaa olla esim. vuohenjuustolla täytetty croisant ja en halua jäädä nälkäiseksi, mutta näitä ei missään nimessä saa alkaa tehtailemaan kotona!)

Ksylitol-purkka

Kuivatut viikunat yms. salaateissa pieninä määrinä



Lista varmaankin täydentyy, jos ja toivottavasti kun, kyselette minulta eri ruoka-aineista.

Ja nyt ne ihmiset, jotka eivät minua sattumoisin satu tuntemaan, saattavat ajatella, että tuskin se ravitsemusterapeutti nyt kovin paljoa herkkuja syö, niin tässä hieman maistiaisia viime viikolta kuvien kera, että mitä tuli kokeiltua : )

Hirveen hyvä uutuus, jota natusteltiin automatkalla Kuopioon.

No en laske herkuksi, vaikka oli herkullinen : ) Raskalaisiin en kyllä juuri koskenut, ööök.

Mamma Mariasta (Lahdessa) saa aivan ihastuttavaa tiramisua! Pala oli niin iso, että jäi pieni palanen syömättä, jotten olis buglannut autoon paluumatkalla. Ensi vuonna toivottavasti ei Lahteen tule hirveesti keikkoja, niin ei jää harmittamaan, että tästä en jälleen pääse nauttimaan : )


Näitten herkkujen lisäksi on mennyt myös jäätelöä, Dracula-karkkeja, muutama vanukas ja kaikkea muuta herkkua, joita en halua muistella, kun tulee huono omatunto... Vuoden herkuttomuus tulee siis kyllä tarpeeseen...

Hölömö hullu!

Nyt tuntuu olo kyllä hölmöltä, myönnetään...

Olen jo pitkään miettinyt, että olisi kiva pitää blogia. Kateellisena olen jo vuosia seurannut, kuinka kollegani mm. Reijo, Anette ja Patrik pitävät erittäin tasokkaita ja kaikinpuolin ammatillisestikin opettavaisia blogeja. Minulla ei enää riitä aika ja into pureutua työjuttuihin kirjoittamalla niistä vapaa-ajallani, vaan mieluummin luen niitä ja silloin tällöin heitän kommentteja.

Harrastuksistanikaan en saa blogia aikaiseksi, vaikka sisustaminen ja golf kovasti kiinnostaakin.
Idea tähän hölmöön ideaan lähti aamuiselta koiralenkiltä. Mieleeni tuli Pirjo Heikkilän blogi "Vuosi ilman humalaa" ja ajattelin, että mulle sellainen olisi äärettömän helppoa ja jopa tylsää, sillä alkoholia käytän äärimmäisen vähän. Mutta jos kyseessä olisi herkut... Argh, pelkkä ajatus toi jo erilaisia tuntemuksia mieleeni - pääasiassa negatiivisia. Ajattelin, että haastan itseni jälleen kerran... Paheiden summa on vakio, kuten sanotaan. Minulla kaikki paheet taitaa olla kohdistuneina vain ja ainoastaan herkkuihin, joten vuosi ilman herkkuja voisi olla kyllä raskas, mutta samalla opettavainen. Myös ammatillisessa mielessä.

Kirjoitin juuri Kauneus ja Terveys-lehden kolumniin hieman kritiikkiä Mikael Jungerin on-off ajatteluun. Hän kun lopetti maidon juomisen kuin seinään, sillä ajatteli sydänkohtauksen johtuneen tästä. Miksi hän ei vain kohtuullistanut maidon määrää entisen parin litran sijaan muutamaan lasilliseen? Nyt olen tekemässä samoin, hölmö minä... Mutta antakaapas kun perustelen!

Haluan kokeilla herkutonta vuotta koska:
- syön mielestäni liikaa herkkuja edelleen (vaikka olen koulutukseltani ravitsemusterapeutti! Tieto siis lisää vain tuskaa, ei muuta käytöstä)
- haluan oppia reagoimaan stressiin muuta kuin syömällä herkkuja
- haluan oppia palkitsemaan itseni muullakin tavoin kuin herkuilla
- haluan kokeilla tämän vaikutuksia sosiaalisesti (kuinka kieltäydyn juhlissa yms.)
- pohdin, saattaisiko tämä vaikuttaa makumieltymyksiini pitkällä tähtäimellä?
- kokeilen vaikuttaako herkuttomuus painooni millään tavoin vuoden aikana
- haluan testata rajojani ja näyttää itselleni ja muille, että pystyn tähän

Ainoa todellinen pelko on, kuinka tämä vaikuttaa parisuhteeseeni : )

Aloitan projektini 15.01.2013. Syy tällaiseen aloittamisajankohtaan on se, että olen lähdössä loppuvuodesta 5 viikon reissulle maailman toiselle puolelle ja haluan nauttia paikallisista herkuista, sillä voi olla, että en enää koskaan sinne palaa.

Tämän loppuvuoden teen postauksia tänne blogiin silloin tällöin ja otan kuvia minulle tärkeistä herkuista.

Seuraavassa postauksessa saatte myös kielletyt/sallitut listan, jonka mukaan aijon sen seuraavan vuoden sitten elää.

Tiedoksenne vielä, että juuri ennen tämän blogin aloittamista söin n. 1,5 dl Ainon maitosuklaajäätelöä ja muutaman Dracula-karkin : )