keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Lyhyttä koontia, kun kohta kaksi kuukautta on taas herkut maistuneet...

Pahoittelen, että en ole ehtinyt kirjoittamaan blogia pitkilleen... Tiedän, että monia kuitenkin kiinnostaa, että mitäs nytten???! Tässä hieman sekalaisesti tajunnanvirtaa alkuvuoden ajatuksista ja huomioista.

Ensinnäkin vuoden herkuttomuus ei opeta syömisen hallintaa, ainakaan kotona. Edelleen, jos kotona on jotain herkkuja, niin ennemmin tai myöhemmin ne tulee kyllä syötyä, vaikka sen suurempaa mielitekoa ei edes olisi. Ainoa, joka on säilynyt kaapissa on salmiakkisuklaa-boxi ja vain sen vuoksi, että siinä on mennyt jo päiväys :) Pitäisi siis heittää jo roskiin - totta!

En aikaisemminkaan ole ostanut kotiin mitään ns. vierasvaroja ja nyt on pakko myöntää, että en voi ostaa vielä nytkään. Ne huutavat kaapista niin kovaa mun nimeä... Kumma juttu, että ne tietää mun nimen ;) Pari viikkoa sitten leipomani pullat ovat sentään säilyneet mukavasti pakastimessa ja on mulla uusia Marianne-keksejäkin vielä kaapissa, vaikka eilen niitä tuli syötyä muutama taas aivan turhaan.

Leipomisesta puheenollen, sitä olen kyllä nyt harrastanut aika paljon. Reilun kuukauden aikana olen leiponut mokkapaloja, cupcakeseja, pullaa ja onkohan vielä jotain... Mutta lähes joka viikko jotain. Ennen joulua ostamani iiiihana KitchenAid on siis päässyt hommiin. Naapureille olen yrittänyt tyrkyttää aina tekeleitäni, ettei tarviis kaikkea itse syödä :)

Pari viikkoa sitten käytin herkkuja selkeästi rentoutumisen maksimointiin. Rankan työviikon jälkeen oli kerrankin koko viikonloppu vapaata ja päätin maata X-asennossa ja syödä herkkuja. Ihan valitettavan kunnioitettava määrä sainkin itseeni ahdettua :( Voisi sanoa, että se oli ehkä verrattavissa ns. nollauskänneihin, jotka siis alkoholia nauttivat. Mutta se oli siis tietoinen päätös ja siksi ei harmittanut millään tasolla.

Mutta vaikka herkkuja on tullut syötyä rehellisesti sanottuna enemmän kuin olisin toivonut, niin tietyt asiat ovat kyllä muuttuneet. Kaupassa käydessä usein en edes muista, että saisin ostaa jotain herkkuja. Samoin ravintolassa syödessä en enää juurikaan kaipaa jälkiruokaaa. Eli vuoden aikana tietyt rutiinit kyllä ovat muuttunueet. Nyt pitää olla vaan tarkkana, että ei opettele vanhoja pahoja tapoja takaisin...

Painoa on tullut tässä noin 1,5 kuukaudessa noin kilo lisää. Vähän ärsyttää... Herkkujen pois jättäminen ei näkynyt painossa siis moneen kuukauteen millään tavoin, mutta kun alat syömään herkkuja, niin paino helposti alkaa nousta. Aika epäreilua sanon minä!

Liikkuminen on ollut viimeiset kaksi kuukautta täysin nolla, sillä olen sairastanut tosi sitkeää flunssaa. Yrittäjänä kun ei voi oikein noita sairaspäiviä pitää ellei oikeasti ole yli 39 astetta kuumetta ja ääni veks. Ja vaikka välillä saan sen pari päivää levättyä, niin silti en vissiin tarpeeksi, jotta tervehtyisin kunnolla. Nyt ei saisi vissiin sanoa tätä ääneen, mutta olo on nyt jo 97% terve ja en ole niistänyt tänään kuin kerran :)

Ajatellin seuraavaksi asettaa itselleni sellaisen säännön, että mikäli paino ylittää tietyn lukeman aamulla, niin en saa syödä herkkuja. Tosin pakko myöntää, että en kyllä jaksa punnita itseäni joka aamu... Niinä aamuina, jos en itseäni punnitse, niin hyvä sääntö olisi, että herkkuja saa syödä mikäli jossain niitä tarjotaan. Tällaisena on-off-ihmisenä tunnen kaipaavani jotain sääntöjä elämääni... Aikaisemmat mantrani mm. ovat: "Ei turhia kaloreita pahasta" ja "Pääruoalla vähintään kaksi omaa kourallista kasviksia".

Kohta lähden luentokeikalle Kauhavalle. Vaikka menen junalla, niin ajattelin olla ilman herkkuja. Vaikka vanhaan elämääni ne kuuluisikin erityisesti junamatkoille :) Mutta viime vuosi on kuitenkin osoittanut sen, että ihan hyvin selviää ilmankin. Nyt vain sitten enemmän ajatusta kehiin miksi ja milloin herkuilla on paikkansa. Syömisen hallintaa kun ei opi kuin syömällä - sama pätee vissiin hyvin herkkuihinkin :)

10 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Onko sulla syömisongelma? Kuulostaa niin kummalliselta noi syömiset - vai onko just noiden väärien valintojen takia paha sokerikoukku.

    VastaaPoista
  3. Voisikohan herkuttelulla ja tuolla pitkään jatkuneella flunssalla olla jonkinlainen yhteys? Sokerihan tunnetusti ruokkii pöpöjä, samoin tyhjät hiilarit. Maitotuotteet taas lisäävät limaisuutta. Värikkäät vihannekset (erityisesti lehtivihreä) taas auttavat elimistöä parantumaan.

    VastaaPoista
  4. Huhhuh. Siis mielestäsi herkuttelun hallintaa ei opi kuin herkuttelemalla. Neuvotko näin asiakkaitasikin? Tuntuu kauhistuttavalta, että ravitsemusterapeutti on näin pulassa omien syömisten kanssa.

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Oletko sinä ihan oikeasti ravitsemusterapeutti?

    Onneksi meiltä jokaiselta sentään löytyy oma harkintakyky. Jos itsensä tahtoo syödä sairaaksi niin sen saa tehdä kaikessa rauhassa ja vieläpä veronmaksajien kustannuksella.

    VastaaPoista
  7. No vihdoin on kommentointi aktivoitunut. En oikein usko, että herkutteluni vaikutti flunssan pituuteen. Sama tauti oli äitipuolellani ja samalla kaavalla tauti eteni ja yhtä pitkään kesti, vaikka hän ei juuri herkkuja juuri syökään. Mutta toki syömisellä on vaikutusta mysö vastustuskykyyn. Ton flussan tosin sain, kun olin ollut 11,5 kk syömättä herkkuja ja kesti kyllä sitkeästi ihan silloinkin sen 3 viikkoa, kun herkun herkkua en syönyt... Eli jonkun muun teorian saatte tähän kyllä keksiä :)

    Niin ja kyllähän moni lääkäri juo alkoholia (vaikka todella yhtä syöpävaarallista kuin asbesti) ja saattaa jopa polttaa tupakkaa eli ei se yliopistokoulutus/tieto vielä omia tottumuksia muuta. Tämä on tärkeää tajuta myös ravitsemusterapeutin työssä eli ihan turhaan vastaanotolla pelkkää tietoa kannattaa jakaa...

    Itse asiassa koen usein olevani hyvä ravitsemusterapeutti juuri siksi, että itse olen myös makean himoinen ja joudun kamppailemaan syömisen hallinnan kanssa samalla tavoin kuin asiakkaanikin. Vuosien varrella olen oppinut hyvin monta asiaa kantapään kautta ja sen kautta olen pystynyt auttamaan myös omia potilaitani. Oppiminen jatkuu yhä edelleen ja tuskin koskaan tulen syömäänkään täydellisesti ja se ei ole edes tavoitteeni. Silloin ollaan jo syömishäiriön puolella. Elämään kuuluu, että välillä on hyviä päiviä ja välillä ei niin hyviä päiviä. Harmillista, että jos jaan avoimesti täällä niistä huonoista päivistä, niin alatte dissaamaan. Miltähän sitten kommenttinne tuntuu niistä, joilla syöminen on oikeasti todella hakusessa ja kärsivät ahmimishäiriöstä?

    No jos jotain positiivista haluatte kuulla, niin kävin juuri kevään toisella juoksulenkillä ja juoksin tavoitteeni eli 20 minuutin sijaan 30 minuuttia :)

    VastaaPoista
  8. Sori kirjoitusvirheet :) Kiire saunaan ja venyttelemään :)

    VastaaPoista
  9. Minusta on ihan typerää, miten ihmisten syöminen yleisesti on häiriintynyt. Tällä tarkoitan myös ortorektista joka suupalan kyttäystä. Hirveä itku vierailla, jos kahvipöytään laitetaan kakkua - IIK en mitenkään voi syödä, siinä on hiilareita! Mielestäni perusterveelle ei ole ongelma herkutella välillä vähän ronskimminkin, kunhan ei jää tavaksi ja kunhan ruokavalio ja elintavat ovat muuten hyvät. Minä liikun päivittäin paljon ja siinä ei sokerit ja hiilaritkaan ole ongelma. Verensokerini ovat huippuhyvät, rasvaprosentti on pieni ja muukin terveys toimii. "Turha niuhotus pois" on minun motto. Ruoasta stressaaminenkin tuottaa stressihormonia, joka esim. lihottaa?

    VastaaPoista
  10. Onko tää blogi joku vitsi? Päivän epämiellyttävimmät naurut tästä valitettavasti sai. Jenni

    VastaaPoista